Pakkaaminen jäi ihan liian viime tinkaan ja meillä vastusti joka ainoa mahdollinen asia töissä ja sen ulkopuolella ennen lähtöä. Mutta reissuun lähdettiin koska nappula on terve ja meillä on vapaata. Matkalaukuista tosin voi löytyä vielä vaikka ja mitä jännää, sen verran kiireessä ne kasaan laitoin.. Männä viikolla kävin sijoittamassa 25 euroa nappulan kelluntaliiveihin ja, toisten vahingosta viisastuneena, ostin sellaiset jotka kääntävät lapsen automaattisesti selälleen vedessä. Kyllä nyt kelpaa ilakoida ja pulikoida.
Helsinki itsessään esitteli kaunista itäpuoltaan vieraanvaraisen isäntäväen muodossa. Nyt on peloteltu pientä tyttöstä ja ihasteltu koiravauvaa. Aamulla heräsimme paljon ennen kukkoa ja - navigaattorista huolimatta - löysimme lentoparkkiin. Siitä kentälle, turvatarkastukseen ja loungeen hetkeksi hengähtämään ennen ensimmäistä välietappia. Tunnin lento Tukholmaan meni vanhan kaavan mukaan, ensin nuoriso-osastoa vähän korpeaa kaikki ja sitten ei maltettaisi tulla maahan laisinkaan. Apuna ilmassa pysymiseen on tietysti ipad ja kikattava kakkiainen -peli.
Arlandan kentällä söimme vähän, kävelimme paljon. Oli muuten kohtalaisen pitkä kävely kun kone laskeutui 2-terminaaliin ja tämä Icelandairin lento lähtee 5-terminaalista.. Ja ensin tietty piti ulkoistaa itsensä muiden matkalaisten kanssa ja vitosessa käydä uudelleen turvatarkastuksessa jne. Helsinki-Vantaalta ostettu pillimehu pääsi turvatarkastuksesta läpi ja - jälleen kerran lapsiperheiden kohtelu on muualla ystävällisempää - tuloportin vierestä napatut lentokentän kevyet rattaat beibille kulkivat myös mukana koko ajan turvaporteista ja terminaaleista toiseen.
Tukholman pitkän odottelun lopuksi vetäydyimme Diners clubin loungeen. Vaikka lysti jonkun verran maksoikin, niin siellä oli tarpeeksi rauhallista siihen, että vedimme kaksi nojatuolia yhteen ja räppänä nukkui McGyverin hengessä rakennetussa matkavuoteessa päiväunet.
Islannin lentokin meni ilman yllätyksiä. Ainoa mielenkiintoinen asia oli käytävän toisella puolella istunut herrasmies joka nykäisi ihan vanhanaikaiset kaatuilukännit lennon aikana. Ensin neljä tai kuusi minipulloa konjakkia, sen jälkeen olikin vuorossa lentoemojen tax free -kärryjen ostaminen ihan tyhjäksi (kuinkahan monta hajuvettä yksi vaimo tarvitseekaan?) pari pikkupulloa lisää ja lopuksi vielä laskuvaiheessa oluen kippaaminen vieruskaverinsa (kiinalainen nainen) syliin..
Icelandair on lapsiystävällinen lentoyhtiö, se on nyt virallisesti tarkistettu ja hyväksi havaittu. Nappula sai heti sisään mennessämme puuhapussin (värikynät, pari hienoa postikorttia väritettäväksi, lentokäytöskirjasen ja kuulokkeet) samoin heti nousun jälkeen beibille tuotiin ruokaboxi josta olisi näppärä äiti (jos sellainen olisi) askarrellutpaskarrellut turvemajan asukkaineen. Ruokapaketissa oli banaani, vaniljaskyrriä, aivan ihana, postimerkin kokoinen rusinapaketti ja appelsiinimehu. Illan kähmässä löydettiin paikallisesta ruokakaupasta samanlaisia rusinapaketteja ja pakkohan niitä oli ostaa. =)
Vaihdoin Helsingin kentällä rahaa euroista Islannin kruunuiksi. Viidelläsadalla eurolla sai kuusikymmentä tuhatta kruunua. Vaihtopaikassa ei ollut kuin viidentonnin seteleitä, joten kun kyselin tarkkaa arvoa yhdelle sellaiselle, kassahenkilö huokaisi että se on jotain neljänkympin ja kahdeksankympin väliin..
Ensimmäinen kosketus Islannin maaperälle ei ollut täynnä taikaa. Me ollaan näemmä säästetty isolla ässällä - eikä autovuokraamo suinkaan sijainnut tuloaulassa vaan perkele aika älyttömän kaukana koko rakennuksesta ja me painettiin vesisateessa väsyneen tytön, matkarattaiden, kolmen matkalaukun ja kahden käsimatkatavarakassin kanssa pitkin ja poikin Islannin aroja ja teitä. Ai että se tuntuu luissa ja parisuhteissa kun kaksi kantaa tavaraa enemmän kuin oman painonsa verran.
Jännä oli kuiten se, että kolmenkymmenen kilometrin matkalla kentältä tänne kaupunkiin ehti luontoäitee näyttämään aika monenlaista puolta itsestään, hetkittäin paistoi aurinko ja minuutin päästä sai vinkkareita heittää turbovaihteelle kun vettä tuli kuin Esterin ahterista. Maisema on karua, se täytyy myöntää. Mutta vielä tänään emme ehtineet hurmaantua siitä kun perustarpeet piti täyttää ensin: ruokaa kupuun ja tyttö hampaidenpesun kautta nukkumaan.
Sissi sinnitteli puoli yhdeksään paikallista aikaa - eli puoli kahteentoista omaa aikaansa ja se on paljon se. Illalla etsittiin käsiimme yksi ruokakauppa ja käytiin pikakurssilla Islantilaiseen kauppakulttuuriin, eipä tuo pahemmin eroa meikäläisestä. Keskiolutta ei kaupassa ollut, mutta hintataso ei räjäyttänyt tajuntaa mitenkään suuntaan tai toiseen. Eli tänään on todistettu kaksi klisheetä mitättömiksi: a) Islanti ei ole kylmä paikka. b) Islanti ei ole käsittämättömän kallis paikka. Varmasti tämä tuntuisi hemmetin kalliilta jos olisi lähtenyt bailaamaan viikoksi - kahdeksi tai jos eläisi 10 euron päiväbudjetilla. Mutta me ei.
Huomenna lähdetään hybridi-Fordin kanssa tutustumaan vähän paremmin näihin maisemiin. Nyt on päästävä nukkumaan jotta voi olla valmiina jos kupeittemme hedelmä päättää herätä kello 03.00 paikallista aikaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti