Lentokapteeni sihisi hississä

Meillä oli kaikki mahdollisuudet katastrofaaliseen kotimatkaan: tyttö nukkui huonosti vain nelisen tuntia, minä kärvistelin joko kevyen ruokamyrkytyksen tai jännitysvatsan takia niin että ehdin nukahtaa vähän reilut kaksi tuntia ja matkatavaraa oli paljon. Mutta niin sitä vaan lähdettiin kolmen aikoihin liikenteeseen ja neljältä oltiin jo palautettu auto vuokraamoon ja viiden aikaan päästiin turvatarkastuksesta läpi ja Keflavikin kentälle nauttimaan aamupalaa & tyttö jatkamaan kesken jääneitä aamu-uniaan. Kentälle oli suositeltu tulemaan ainakin kolme tuntia ennen lähtöä ja ahdashan se on. Ehkä noin aamutuimaan lähdölle vähän myöhempikin riittäisi, mutta vara ei ole ennenkään venettä kaatanut. Hieman tuntui hengenahdistusta kun meidän koneen jälkeen lähti suora lento Helsinkiin. Ne reppanat joutuivat lentämään kotimaahan reilussa kolmessa tunnissa kun me taas lennettiin ensin Tukholmaan se kolme tuntia, vietettiin siellä aikaa neljä pitkää tuntia ja vasta sen jälkeen päästiin Helsingin koneeseen..

Icelandairin lento ei edelleenkään tuottanut pettymystä: heti kun kone oli noussut, beibi sai puuhapussinsa ja ruokapakkauksen (jossa olleen leivän äiti & isä uhrautuvasti söivät pois kun ei se tyttöselle kelvannut ketsupista huolimatta). Jalkatilaa Icelandairin koneessa on enemmän kuin Finskillä ja henkilökohtaiset viihdekeskukset on kivoja. Lentohan ei kestänyt kuin kolme tuntia, joten ruokaa ei lennolla tarjottu (tai olisi sitä voinut ostaa halutessaan). Paluulennolla ostimme nappulalle kapteeninhatun. Nyt beibillä on hattu, jolla voi lentää koneita ja uusinta rakkautta: hissejä. (Hissien bongaaminen on hieno harrastus ja aina sellaiseen päästyään täytyy hypätä sisään, ulos ja koko matkan ajan.)

 Laskeutuminen Tukholmaan oli mielenkiintoinen huonolla tavalla, minä edelleenkään en nauti lentämisestä yhtään, ja rivakkaan vastatuuleen laskeutuessa kone otti muutaman kunnon ilmakuopan vastaan alas tullessaan. Kääpiöllä kyllä oli lystiä ja hän ilmoittikin sen kaikille kuulijoille kiljumalla ja nauramalla katketakseen joka ilmakuopan kohdalla. Minä puristin istuimen käsinojia rystyset valkoisina ja mietin kuka meidän ruumiit Ruotsista hakee ja toimittaa kotimultiin.

 Arlandan kentällä meillä oli taas pitkä marssi edessä kun kävelimme vitosterminaalista kakkoseen. Kakkosterminaalin turvatarkastuksessa beibin lastenruokapurkit kävivät tiukemmassa tarkastuksessa, mutta ei niitä avattu siinäkään vaan turvatarkastajatar käytti niitä jossain muussa aparaatissa. Tytön tyllerö myös isona likkana käveli itse turvaportista läpi ja sen jälkeen päätti palata takaisin ja lopuksi jäädä halailemaan turvaporttia.. Mutta saatiin se nilkki viimein oikealle puolelle.

Kakkosterminaalissa hilpaisimme suoraan Auroraloungeen. Kiva & viihtyisä paikka jossa on paljon sokkeloita ja rauhallisia nurkkauksia ja hyvää ruokaa. Lautanen kukkuroilleen lihapullia, tyttösen ruokapurkki lämpimäksi henkilökunnan mikrouunissa ja sen jälkeen olikin nappulan vuoro oikaista sohvalla reilun tunnin päiväunet. Ainoa asia mikä saa minut kiertämään tuon loungen tulevaisuudessa kaukaa on äärettömän saastaiset unisex-vessat. Hyi hitto! Ovelta tervehti urean tuoksu ja koppien lattia lainehti. Yäh. Kentältä ostimme vielä m&m sarjasta puuttuvan lelun tyttöselle ja sen jälkeen olimmekin kypsiä kotilennolle.

Minun vatsantoiminnan haasteiden takia emme menneet yökylään Itä-Helsinkiin vaan jäimme yöksi lentokenttähotelliin. Pikaisen illallisen jälkeen koko sakki oli tajuttomana jo iltayhdeksän aikaan ja nukuttiin kuin pienet murmelit aamulla kahdeksaan. Nyt on sitten kellokin käännetty ihan yhdessä yössä - toivottavasti.

Islanti on jännä maa. Upeita, tulivuorten muokkaamia rujoja maisemia ja miellyttäviä ihmisia. Huonosti opastettuja teitä ja piilotettuja nähtävyyksiä. Kallista bensaa ja isorenkaisia autoja. Kyllä siitä maasta jokin ui ihon alle, ehkä se oli se pieni,  kieroutunut twisti, mikä siinä saaressa oli. Aamulla herätessä keli oli mitä mainioin, kaunis maisema hiveli silmää ja ilmassa viipyili pieni rikinkatku - ihan kuin kertomassa siitä, että täällä te todellakin olette luonnon armoilla. Ihmiset olivat sellaisia, etten ollut aivan varma että illistivätkö he turistin selän takana vai olivatko aidosti niin hymyileväisiä. Se voi olla niin, että vielä jonakin kertana me otetaan stop over matkalla jenkkeihin ja käydään katsomassa tuota maata uudestaan, mikäli massiivinen tulivuorenpurkaus ei ole räjäyttänyt koko kolkkaa taivaan tuuliin ennen sitä.

Hotellin takapiha

Tilastotietoa: kolme henkeä, kaksi ja puoli päivää (saapuminen illansuussa, neljä yötä perillä ja lähtö aamutuimaan) käteistä rahaa meni alle 500 euroa. Korttia tuli vingutettua jonkin verran, niiden lasku kyllä tulee perässä. Emme käyneet missään sellaisessa paikassa, etteikö korttimaksaminen olisi ollut mahdollista. Tiet olivat pieniä, hitaita ja ainoastaan Garminin navigaattoreissa on Islannin kartta. Kilometrejä autoon kertyi noin 850 (ennätys! Ikinä ei ole ajettu noin vähän kilometrejä!). Ruokakaupoissa hintataso oli Suomen tasoissa, bensa on kallista - noin kaksi euroa litralta - ja alkoholi on kallista. Tupakkatuotteisiin emme törmänneet matkalla, joten niiden hinnasta tai saatavuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Sininen laguuni oli ylihinnoiteltu kylpyamme ja tuskaa taaperon kanssa mutta ihan kiva kokemus. Yleiset wc:t olivat siistejä (ainakin verrattuna siihen ruåtsin loungeen). Kahvikupponen oli 300-400 kruunua eli reilusta kahdesta reiluun kolmeen euroon. Ravintolahinnat olivat suurin piirtein Suomen kanssa samassa tasossa, oli kallista ja halpaa tarjolla. Yhtään mäkkäriä emme matkalla nähneet. Hotellimme Natura oli hyvällä paikalla autolla liikkumisen kannalta, kotimaan lentokentän kupeessa. Koska kyseessä on pienen pieni kenttä, lentomelua tuli muutaman kerran päivän aikana ja se ajoitti klo 7-21 eli öisin kentän olemassaoloa ei huomannut.

Garminin navigaattoriin saa tallennettua ajolokin. Tässä meidän syheröt hotellin parkkipaikalta.. Hieman on tullut ympyrää pyörittyä.

Pas-Kat kiittää ja kuittaa ja lähtee kotia päin. Huomenna on suuri ja pelottava päivä; kardiologi tutkii pienen tytön sydämen ja antaa tuomionsa leikkaustarpeesta. Nyt saa alkaa jännittämään sitä ihan olan takaa.