Vahinko oli jo tapahtunut, joten jälleen kerran trio oli autolla liikenteessä ennen muita turistilaumoja. Lähdimme fiksuina harjoittelemaan reittiä lounaspaikkaan, jotta välttäisimme viime hetken paniikin. Eikä muuten ollut mikään kakunpalanen se ravintolan löytäminen - ei laisinkaan. Ensin yritimme autolla ja kun paikkaa ei löytynyt niin jätimme auton sataman parkkiin ja jalkauduimme vieraan kaupungin kaduille Navigaattorin iloisesti kilkattaessa taskussa. Navigaattori ei löytänyt, minun iphone ei löytänyt eikä missään näkynyt pienintä vilaustakaan oikeasta osoitteesta tai ravintolan nimestä. Kunnes sitten huomasimme yhden talon sisäpihan portissa pienen taotun logon, joka kertoi ravintolan sijainnin. Grillmarkadurinn näillä tutuimmilla kirjaimilla.
Koska tavoite oli saavutettu, meillä aikaa reilut pari tuntia eikä nappula ollut vielä malttanut ottaa kauneusuniaan, lähdimme ajelemaan Reykjavikista pohjoiseen.
Tavoitteena oli käydä kääntymässä Borgarnesin kaupungissa ja huristella samaa reittiä takaisin, mutta jostain syystä löysimme itsemme Akrenesin kylän (tai kaupungin) rannasta aika läheltä paikan nähtävyyttä, komeaa majakkaa. Mutta emme päässeet yhtään lähemmäs majakkaa, koska samalla hetkellä kun nousimme autosta romanttisen rantanojailun ja valokuvaamisen sijasta tilalle vyöryi aivan sanoinkuvaamaton mädänneen kalan löyhkä. Ilmeisesti sitten olimme jonkun kalanjalostamon jäteastioiden vieressä. Siinä romantiikka unohtui kun kaasutimme paikalta ja yritimme pidätellä hengitystä mahdollisimman pitkään. Suunnistimme takaisin kylille ja syömähommiin.
 |
| Jos ikinä näet tämän maiseman auton ikkunasta - pakene!!! |
Tuossa Akrenes-Reykjavik -välillä on pitkä tunneli jonka tullimaksu on 1000kruunua - eli yksi viidesosa yksikköä. Tunnelilla on mittaa kuusi kilometriä ja se käy syvimmillään 165 metriä merenpinnan alapuolella. Ihan varmasti sellaisille ihmisille, jotka ihastelevat ahtaaseen ja syviin paikkoihin survottuja putkia kokemus on hieno - mutta meille terveille ei.. Jotenkin tuntuu aika haljulta olla julmettujen vesimassojen alla maanjäristysherkässä maassa. Mutta hengissä selvittiin ja se on tärkeintä. (ja ps. jälkeenpäin netistä tietoa etsiessäni löysin infon, että tuo tunneli on rankattu turvatutkimuksissa todella huonoksi. Hiphei)
Päivän kohokohdaksi muodostui lounas. Grillmarkadurinn (The Grill Market) on arvostettu Tripadvisorilla Reykjavikin toiseksi parhaaksi ravintolaksi ja Paz teki sinne eilen pöytävarauksen lounaalle. Nimen ja puolison syöntitaipumusten perusteella odotin jotain mättösyöntipaikkaa jossa annokset tarjoillaan pöytiin ämpäreissä ja pöytärivien päässä on ketsuppi- ja sinappipumput. Hieman meni huti se arvaus: ravintola itsessään oli hyvällä maulla sisustettu keidas, ruoka oli niin hyvää että joka suupalan jälkeen teki mieli juosta onnesta seinään ja palvelu oli loistavaa! Koska matkustamme hieman ruokarajoittuneen juniorin kanssa, henkilökunta näki oikeasti vaivaa saadakseen hänetkin viihtymään. Ensin nappulalle kannettiin pikkuämpärillinen (siinä osassa arvaukseni osui oikeaan) ranskalaisia ja kun kääpiö heitteli perunat lattialle ja alkoi huutelemaan ämpäriin, ihana tarjoilijatar toi beibille appelsiinilohkoja, mustikoita ja mansikoita. Yritäppä siinä sitten keskittyä omaan, tajunnan räjäyttävään ruokaan, kun tekisi mieli käydä kyynel silmässä ja pala kurkussa halaamassa vähän jokaista ihmistä kokista kanssa-asiakkaaseen. Mutta tuo ravintola on sellainen, jonka muistoa vaalin vielä vuosikaudet ja jonka vuoksi kenen tahansa kannattaisi matkustaa Islantiin! Suosittelen täydellä äänellä. (Rehti-kauppiaan suorat sanat)
 |
| Ravintola on tuon beigen talon sisäpihalla näkyvä punainen rakennus. Eli haastetta löytämiseen riittää |
Ruokailun jälkeen vetäydyimme hetkeksi aikaa hotellille välikuolemaan ja valmistautumaan ehtoon rientoihin. Ennen huoneeseen menemistä varasin meille huomiselle valassafarin - noutaja tulee aamulla klo 08.15 hakemaan meidät hotellilta ja seikkailu alkaa sillä hetkellä. Huomenna on viimeinen päivä täällä ja yritämme saada siihen mahtumaan myös ajelun eteläiseen Islantiin ja Katla-tulivuoren. Tietysti nämä molemmat aktiviteetit toteutetaan perjantaina 13. päivänä.. Eli jos meistä ei kuulu tämän jälkeen, niin se oli kalenterin vika.
Kun nappula oli kutitellut kakkiaista reilun tunnin ajan ja me vanhemmat saatu suurimmat ruokaähkyt sulateltua lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Jätimme auton taas sataman parkkiin (isoa kirpputoria vastapäätä, maksulliset paikat klo 10-18 ja satasen kolikolla sai puoli tuntia parkkiaikaa.) Teimme pikkuriikkisen, noin kymmenen kilometrin kävelyretken kaupungissa. Kävimme ihastelemassa Hallgrimskirkjaa - vaikuttavan näköinen betonirakennusta - sekä ulkoa että sisältä. Sisältä kirkko on luterilaiseen tyyliin riisuttu kaikesta turhasta ja kaikupohjaa riitti siihen, kun beibi isoon ääneen esitti itse sanoittamansa ja säveltämänsä "Laila löi Leilaa ja Leila löi Lailaa"-mölinänsä houkutellen mukaan vielä yhden nappisilmäisen turistipojankin.. Niskat punaisina ja lehterit raikuen me poistuimme Herran huoneesta ja siirryimme ulkotiloihin valokuvaamaan kirkkoa.
Tänään kävimme myös ensimmäistä kertaa paikallisessa Alkossa ja siellä hintaeroa Suomeen on. Ruokakaupoissa täällä ei ole keskiolutta (tai mitään muutakaan alkoholia sisältävää) myynnissä, kaikki alkoholikauppa on keskittynyt Vinbudineihin. Ostin sixpackin paikallista Gull-olutta (pitäis sanoa gullia) ja matkamuistotölkkisarjan ja ne maksoivat lähes yhden yksikön eli viisi tuhatta kruunua. On kallista. Se ero ruokakaupoissa myös on Suomeen, ettei missään niissä ole laisinkaan näkyvillä savukkeita. En ole vielä saanut selville, mistä paikalliset ostaa tupakkansa ja mitä lainsäädäntö sanoo siitä, mutta aikaahan meillä on ottaa siitä selvää.
Aiemmin olemme käyneet ruokaostoksilla Hagkaup-ketjun myymälöissä koska ne ovat lähimpinä supermarketeita näillä leveysasteilla. Tänään sitten poikkesimme Bonus-ketjun myymälään jonka logossa komeilee iloinen porsas ja pihalla mainostetaan Ali-merkkistä kinkkua ja pekonia =) Paz oli todella, todella, todella iloisesti yllättynyt törmätessään Euroshopperin (energiajuomaa on täällä myös pikkutölkeissä) ja DanSukkerin tuotteisiin. Ollaanhan me oltu jo kohta kaksi vuorokautta pois kotikulmilta, kyllä siinä ajassa ehtii alkaa ikävöimään sirkku-palasokeria ja vaaleaa siirappia. Bonus on selvästi halpakauppaketju Hagkaupiin verrattuna. Lidliä tällä matkalla ei ole tullut vielä vastaan. Ruokakaupoissa arvonlisävero on seitsemän prosenttia, eikä ruoan hinta mielestäni eroa juurikaan Suomen hinnoista. Ehkä tämä kuva sikakalliina paikkana on lähtenyt jenkkien hinnoista, niihin verrattuna muualla maailmassa kaikki on kallista.
Nyt, kellon tullessa yhdeksän illalla, olemme ihan kypsiä nukkumaan koko sakki. Lastenosasto on kuorsannut jo tunnin ajan eikä meillä vanhuksillakaan tajunnan menettäminen ole enää kaukana. Ensi yöksi osaan laittaa puhelimen äänettömälle, toista kertaa mua ei kollegat herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti