Kolmen viikon kihinä (ja röhinä)

Mini Me on sairastunut kaikkien flunssien äititautiin.

 Viime yönä painettiin "hiukan" yli sallitun nopeuden lähimmän terveyskeskuksen päivystykseen kun beibi lakkasi hengittämästä. Sairaalan papereissa kummittelee entisiltä ajoilta ventoline-kielto, eli spiiraa ei saa ja ainoa mitä tk-lääkäri voi sillä hetkellä tehdä on pidellä kädestä ja toivoa että kyllä se menee ohi.. Ohihan se hengenahdistus tietty menikin, mutta aamu valjetessaan paljasti että nappula on sitten kipeänä, räkäinen ja limainen. Ei se mitään kun sen tietää, onhan tässä kolme viikkoa aikaa parantua ja siinä ajassa yleensä on flunssat selätetty ihan kunnolla.

Ihan ihmeellä tuo nappula on selvinnyt reissuistaan ilman ulkomaisia lääkärikeikkoja. Molemmilla jenkkien reissuilla on mukana ollut omat antibiootit ja onhan ne molemmat tullut käytettyäkin retkueiden aikana. Espanjassa tytöllä oli kans lääkekuuri mukana, mutta lääkäri soitti perään ja kertoi, ettei se antibiootti pure juuri hänen korvassaan asustelevaan bakteeriin, mutta se tulehdus meni ihan itsekseen ohi. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että kun kerran olen sen ääneen sanonut, niin seuraava loma vietetään ensiapuasemalla.. Onneksi meillä on matkavakuutus, joka korvaa myös mukana reissaavan alle 16-vuotiaan hipin hoidot jos tilanne käy tiukaksi.

Rattaiden kuljetusongelma ratkesi helposti. Lennämme Finskin kautta varatuilla lipuilla ja heidän säännöillään, eli rattaat tulevat mukana mihin menemmekin. Hattua nostan kuitenkin Icelandairin henkilökunnalle palvelualttiudesta! Sähköpostiini tuli nopea vastaus suomeksi (eli turhaan käytin google-kääntäjää) ja asenne oli kohdallaan. Jouduimme olemaan vielä toisenkin kerran yhteydessä lentoyhtiöön, koska meidät oli laitettu istumaan erilleen - sekin asia korjattiin nopeasti ja ryhmä rämälle on nyt varattu oma kolmipaikkainen penkkirivinsä. Vaikka nappula on varmasti kaikista rohkein lentäjä meistä kolmesta, tuo se kuitenkin jonkinlaista varmuutta tietää, että hänen molemmilla puolilla istuu sukulainen eikä pikkunilkki pääsee omatoimisesti nappaamaan tavaraa lentoemojen kärryistä =)

Auto on nyt varattu. Ford Focus tai vastaava pikkuauto, toimittaja on Thrifty car rental - neljä päivää, lastenistuin ja rajoittamattomat kilometrit maksavat noin kaksi ja puoli sataa. Meillä ei kuiten ole ainakaan suunnitelmissa poistua millekään merkitsemättömille teille, joten todennäköisesti pärjäämme ilman nelivetoa. Lisäksi koska hotelli on koko ajan sama, meidän matka-arsenaali kulkee mukana ainoastaan lentokenttämatkoilla, joten pikkuauto riittänee.

http://www.thrifty.com/

Löysin netistä ihanan blogin

www.iheartreykjavik.net

siinä tuntuu olevan vinkkiä suuntaan ja toiseen ja todella näppärä kartta Islannin ruokakaupoista. Tullin sivuilta olen selvitellyt rajoituksia ruoan (lastenruoan) viemisen suhteen ja niidenkin osalta meidän pitäisi olla kohtalaisen selvillä vesillä. Uimavaippojakin on tullut hommattua paketillinen tuolle juniorille ja aurinkorasvaa on litratolkulla.

Se kirjanpitäjäongelma.. Meidän oma kirjanpitäjä oli lomilla muutaman päivän ennen kuin sain hänet sähköpostilla kiinni, soittaa en yksinkertaisesti uskaltanut koska oletin että se karjunta olisi kuulunut ilman puhelinlaitoksen piuhojakin meille asti. Yritin vielä epätoivoisena tekona linkittää tämän blogin hänelle, jotta saisin pitää kallisarvoisen ja ainoan päänahkani. *epätoivoiset ajat tarvitsevat epätoivoisia tekoja* Noh, tämä kirjanpitäjä oli sitten ollut lomalla juurikin Islannissa kuuden päivän ajan =) Ja vaikka minä tunnen itseni maan matostakin huonommaksi taloudenpitäjäksi enkä kuulemma saa tätä reissua kirjattua firman koulutuskuluihin, niin hyvä vinkki saatiin tuosta autovuokraamosta enkä ihan ehkä niin suurta huutoa kuin mitä olisi voinut olettaa jos olisin varannut lennot jenkkeihin ykkösluokassa. Ehkä. Enkä aio kokeilla tuota ykkösluokkaa - ainakaan kovin pian. Tätä nykyä mulla on euroviisuvalvojaisten aikana takavarikoituna pankkitunnukset. Kiva olla vastuuntuntoinen nelikymppinen.. Hmphm.

Valuutan vaihto hieman askarruttaa. Ilmeisesti ainakaan Oulun Forexilla ei Islannin kruunuja vaihdeta ilman erillistä tilaamista, enkä välttämättä luottaisi kovin paljoa tuohon paikallisen osuuspankinkaan valuuttavalikoimaan. Mutta saattaapa se olla, että yritetään vaihtaa Helsingin kentällä tai Tukholman kentällä ja jos se ei onnistu, niin sitten mennään paikalliseen pikapankkiin ja nostetaan seinästä taalareita. Oletuksena tietysti on, että siihen mennessä kultainen kana on muninut tilille kultaisen munan ja siellä on jotain nostettavaa. Optimismi kannattaa aina.

Muutenhan tässä ei ole enää mitään tehtävissä. Annetaan vaan ajan kulua ja pakataan helluntaina kamat kasaan, kunhan nilviäinen paranee siihen mennessä.

Euroviisuvalvojaiset

Tiistaiaamu, kello on vähän yli kuusi. Suussa maistuu kissanpissan ohella edellisen illan euroviisuvalvojaiset ja talo on ihan vaiti. Hiljalleen tajuntaan hiipii kalpea aavistus. Mahdoinko minä eilen illalla jossain vaiheessa tulla terassilta ipadin kanssa ja julistaa voitonriemuisesti: "minhä vharashin juurhi mheilleh matkhhan Isshhlantiin".

Ei perkele. Kyllä.

Hetkeä myöhemmin vapisevin käsin hengitän aamukahviani ja mietin, uskallanko avata sähköpostin. Siellähän se iloinen ilmoitus odottaa: kesäkuun 10. päivänä Reykjavik kutsuu kolmea muskettisoturia. Ja matka on jo maksettu kokonaisuudessaan. Mistähän löytäisi sellaisen todella, todella ymmärtäväisen kirjanpitäjän? Sellaisen, joka voisi kirjata pikamatkan vaikka kaluston huoltoon tai siivouskuluihin? Tai jolle edes uskaltaisin suoraan tunnustaa, että: "hupsistaperhana, näin näemmä kävi."

Ihan sokkona en tuota kohdetta ole valinnut. On siitä ollut puhetta ja olen päiväunelmoinut Islannista jo pidemmän aikaa. Muutama päivä sitten saimme kirjeen yliopistollisesta sairaalasta, että kolmevuotiaan tyttäremme täytyy mennä 16.6. lastenkardiologin tutkimuksiin ja lisäkokeisiin. Se tarkoittaa sitä, että joudumme kolmannen kerran jonottamaan ja pelkäämään ja kauhulla odottamaan lapsen sydänleikkausta.

 Beibin pumppuvika on ihan tavallinen, jos nyt sattuu olemaan sillä tavalla erikoinen että on syntynyt 21-trisomian kanssa (tunnetaan paremmin nimellä Downin syndrooma) ja että sitä sydäntä ei ole saatu korjattua kerralla tai kahdellakaan. Mitään akuuttia sydänkohtauksen tai muun äkkipikaista kuolemaa aiheuttavaa riskiä ei ole, nappulan pumpun läppä vaan vuotaa liikaa ja se aiheuttaa sydämen toispuoleista laajenemista ja sen myötä muuta pikkusälää yleiseen vointiin.

 Mutta jahka meidät laitetaan leikkausjonoon, niin leikkausaika voi tulla vuorokauden varoitusajalla ja sitten mennään kiivaan & kallellaan Helsinkiin ja annetaan kalleimman henki kirurgien käsiin. Pakostakin ennen tuollaista henkistä sementtimyllyä perhe tarvitsee omaa laatuaikaa, ja jostain selkäytimestäni päätin eilisiltana että sen aika on nyt.

 Kun alkujärkytys on haihtunut, niin kait tässä voi olla hieman ylpeäkin itsestään. Kohde on oikein, lennot on näemmä menneet vähän sinne päin (lähtö illalla Helsingistä vaikka Oulun kentälle olisi alta tunnin ajomatka ja paluu aamun ensimmäisellä lennolla Keflavikilta, asia jota kolmevuotias varmasti kovasti arvostaa - varsinkin kun Islannissa kello on kolme tuntia vähemmän kuin Suomessa) Hotelli on näemmä lentokenttähotelli Islannin kotimaan lentokentällä - mutta siellä on kuntosali (todella tärkeä asia ihmisille, jotka eivät koskaan ole käyneet yhdelläkään hotellin kuntosalilla) ja uima-allas (toinen kokematon asia, ei tietenkään lasten allasta) eikä aamiainen kuulu huoneen hintaan (jos en saa ruokaa kolmen tunnin välein, syntyy painiottelu kenen tahansa kanssa, kokoon katsomatta.)

http://www.icelandairhotels.com/en/hotels/natura

 Oikeastaan odotan ihan intopiukena tätä reissua. Kukaan tuttu ei ole käynyt siellä, joten minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei ole. Netti on pullollaan mielenkiintoisia retkivaihtoehtoja ja pupu selailee autovuokraamojen sivuja, josko vaikka nykäisemme yhtenä päivänä 1200km ja kierrämme koko saaren. Aikaahan meillä on ruhtinaalliset kolme kokonaista päivää, siinähän ehtii vaikka ja mitä ja aikaakin jää.

Tavoitteena olisi päästä ainakin a) katsomaan joku vesisuihku/putous/geysir b) päästä mukaan valassafarille. Norjassa viime kesänä seikkaillessa esteeksi safarille tuli se, että niihin paatteihin otettiin mukaan vain 12 vuotta täyttäneitä lapsia eikä meidän nappulaa voi hyvällä syylläkään uskoa vielä niin vanhaksi. Ja eettisenä kannanottona on se, että valaat ovat tuottoisampia elävinä kuin metsästettyinä.  Yhtenä haaveena oli myös päästä ratsastamaan Islanninhepoisella, mutta niihinkin ikäraja on 8 vuotta eli se jää hamaan tulevaisuuteen. Mutta toivottavasti matkalla tulee vastaan jotain karvaturpia joita voi edes vähän paijata - minä tosin pelkään hevoisia ehkä enemmän kuin hämähäkkejä, mutta olen saanut päähänpinttymän siitä, että tytöstä tulee hepoistelija. Halusi hän sitä tai ei.

 Ensimmäinen ongelma (kirjanpitäjän lisäksi tietysti) on se, voinko ottaa Iceland Airin lennolle jo noin "vanhalle" lapselle rattaat mukaan? Laitoin heidän nettisaitin kautta kysymyksen asiasta ja odottelen vastausta. Nettisivuilla oli merkitty vain sylissä matkustavalle lapselle ilmaiset rataskuljetukset, mutta tuommoisen, joka vielä tarvitsee niitä värkkejä ihan tuon syndrooman mukanaan tuoman haasteellisen liikkumisen takia, tilanne jäi hämärän peittoon. Lisäksi tuon yhteydenottolomakkeen täyttämisen kanssa oli mitätön pikkuprobleema: meneekö se Suomen toimistoon vai Reykjavikiin, eli kirjoitanko suomeksi vai englanniksi. Päädyin kirjoittamaan broken english -viestin ja odottelen jahka sen lukijat ovat saaneet pyyhittyä kyyneleet silmistään ja kerättyä itsensä siihen malliin, että kykenevät vastaamaan siihen kielioppivirheitä ja tahatonta komiikkaa vilisevään viestiin.

Iceland Air tuntuu ennakkotietojen perusteella olevan erittäin lapsiystävällinen lentoyhtiö. Turistiluokassakin vintiöt saavat ilmaisen lämpimän aterian, puuhapussin ja kuulokkeet henkilökohtaisen viihdekeskuksen iloihin. Videon perusteella lennosta tulee perheen miehenpuolikkaalle pitkä, koneissa näyttää olevan nahkapenkit ja kun hikilinko tähtää ahterinsa sellaiseen, mikään ei voi enää pelastaa tilannetta kehittymästä huonoksi.

Mutta tässä tilanteessa ei auta muu kuin antaa ajan kulua ja jossain välissä tunnustaa mummolle, että koiran pitäis päästä hetkeksi mummokerhoon nauttimaan ehtymättömien herkkujen äärelle kun muu sakki "lähtee etelä-Suomeen ajelemaan ja kavereita moikkaamaan".